Lohiloordit - Ensimmäinen Taimen

Ensimmäinen Taimen

Tämä tarina kertoo kuinka sain ensimmäisen Kuusingin taimeneni. Olin 90-luvun puolivälissä Simon kanssa kalalla Lohipyörteellä. Kalastelimme koko yön aivan turhaan, tärppiäkään kokematta. N. klo. 04.00 Simo halusi halusi lähteä pois ja minä taas halusin kalastella vielä pidempään. No, tulimme siihen tulokseen, että minä jäin telttaan yöksi ja Simo lähti kotiin. Aikani kalasteltua Simon lähtemisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että nyt on aika lähteä teltalle nukkumaan.

Unenlahjani tuntien heräilin iltapäivällä ja tein tukevan "aamiaisen". Syötyäni, kokoilin varusteet kasaan ja lähdin laskeutumaan alas rinnettä, kohti jokea. Aloitin ensimmäisen laskun normaalista lähtöpaikasta eteläpuolella kallion juuresta. Heittelin tarkasti Simon sanomat kivet, joista taimen saattaisi tarttua kiinni, mutta eipähän tärpännyt, yllätys yllätys. Laskin alaspäin ja nousin kivelle seisomaan, heitelläkseni ylämonttua. Kiveltä katsoin, ettei muita kalastajia ollut lähellä ja ajattelin kalastaa montun tosi tarkasti. Parin heiton jälkeen, jokin nykäisi perhoani ja minä tietysti nykäisin takaisin. Taimenhan se oli ja hyppäsi heti pari kertaa ilmaan. Ajattelin heti, jes jes, nyt se on kiinni. Rupesin hiissautumaan rantaa kohti ja koukkua selästä etsien. Koukkua ei ollut, rantaan

päästessäni huomasin koukun jääneen nuotiopaikalle. Onnekseni taustalla tilannetta seurannut paikallinen kalamies tuli siihen paikalle ja kertoi nähneensä n. 4-5 kilon kalan hyppimässä perho suussaan ja sen jälkeen kysyi tarvinko apua? Nöössipoikanahan minä heti rupesin jännittämään, että niin iso kalako siellä on?

Aikani kalaa ja itseäni väsyteltyä, kala rupesi juromaan monttuun ja ei tullut sieltä pois millään, vaikka tämä kalamies heitteli sinne kiviä ja muuta. N. 15 min. kalaa väsyteltyäni kala väsyi ja antautui rantaan. Ensimmäisellä koukkauksella kala ei tullut rantaan. Onneksi toisella koukkauksella se tuli rantaan ja minä tietysti hyppäsin päälle ja varmistin ettei se karkaa. Punnittuamme kalan, saimme sille painoa 3.7 kg. Perkattuani kalan, rupesin miettimään miten saan kalan Simon luo kylmään. Onnekseni kyseinen kalamies oli lähdössä pois ja lupasi viedä minut Simon kotiin.Olimme ajamassa lohipyörteen tietä, kun huomasin Simon ajavan vastaan ja pyysin pysähtymään ja kerroin, että Simo voi viedä minut sinne. Heti kun olimme pysähtyneet, juoksin peräkontille ja otin taimen sieltä esiin ja rupesin innoissani sitä esittelemään. Veimme kalan kotiin ja Simon äiti, minun täti Raili lupasi laittaa kalan, koska minulla oli niin kiire kalalle uudestaan, uuden kalan toivossa. No ei mopolla mahdottomuuksia. Jälkeenpäin sain kuulla, että se kalamies joka koukkasi kalani, oli kertonut minun käyttäytyneeni kuin paskat housuissa väsytellessäni kalaa. Sen verran tulen vastaan tuota väitettä, että se jännitti aivan per........!!!!! Tämmönen minun ensimmäisen kalan tarinani oli!!!!!!