Oli kesäkuu ja olimme Vapavaarassa Arskan ja Saulin kanssa suunnittelemassa lähtöä Lohipyörteelle. No siinä sitten nopeasti pistettiin poikien kanssa kalastusvehkeet peräkonttiin ja eiku menoksi.

Saavuttuamme Lohipyörteen parkkipaikalle hoksasimme harmiksemme, että nostokoukku oli unohtunut Vapavaaran, no tuumasin siinä itsekseni, että "mitäpä tuolla koukulla tekee, kun en kuiteskaan taimentaa saa", en ollut siihen mennessä saanut joesta ensimmäistäkään taimenta, tosin kalastelinkin vielä siihen aikoihin pääasiallisesti harjusta. Pistimme kalastusvehkeemme kasaan ja lähdimme patikoimaan kohti Lohipyörrettä.

Joessa oli silloin vesi aika korkealla ja kaivoinkin perholiivieni taskusta pari suurehkoa lyijypainoa, jotta saisin kelluvat siimani hieman uppoamaan. Kalasteltiin siinä tovi ja mitään ei kuulunut, tuli kokeiltua kaikennäköistä perhoa. Kysäsin sitten Arskalta, että ei sillä ois antaa lainaksi jotain perhoa, kun kala ei näytä huolivan noita minun omia tekeleitä. No tutkiskeltiin siinä Arskan perholaatikkoa ja sitten iskin silmäni sellaiseen ruskeaan harriperhoon, joka jäljitteli jotain ötökkää. Solmin nopeasti perhon siimani jatkeeksi ja menin heittämään eteläpuolen nuotiopaikan rantaan.

Lohipyörteen niskan yläpuolella olevat kivet ovat veden peitossa korkealla vedellä.

Löysin siitä sellaisen mukavan suurehkon kiven, josta rupesin perhoani viskomaan. No eipä aikaakaan, kun tunsin, että nyt se perho on jossain kiinni. Huusin Arskalle että "Nyt se perho on sit pohjassa kii!", kunnes hoksasin, että pohja rupesi epäilyttävästi liikkumaan ja huusin uudestaan "Eiku mulla onkin näemmä pienehkö harri kiinni", sitten "harri" teki muutaman raskaamman riuhtaisun ja huusin Arskalla, että "se onkin ISO harri!", kunnes samalla taimen "mosautti" ilmaan kaikessa komeudessaan. Jalat rupes taas tärisemään ja päätin varmuuden vuoksi karjaista vielä, että "KALA KIINNI!". Hetken päästä Sauli ja Arska oli siinä ja alettiin pohtia, että miten me nyt tuo kala tuolta nostetaan, kun se koukkukin on siellä Vapavaarassa. Sauli ehdotti, että jos nopeasti ajais vapavaaraan ja kävis hakemassa koukun, mutta minulla oli mielessä parempi ehdotus, koukkaa puukolla.

Puukollakin voi kalan yrittää nostaa rannalle.

Siinä väsyttelin taimenta suunnilleen puolisen tuntia, kunnes kala alkoi olla niin väsynyt, että koukkaaminen alkoi olla mahdollista. Sauli kaivoi puukkonsa tupesta ja lähti päättäväisen näköisenä kävelemään kohti rantaa. Kala lipui kohti rantaa ja Sauli teki ensimmäisen yrityksen, joka osui kalan kylkeen. Kala sai siitä niin kovat sätkyt, että lähti vetämään kuin torpeedo, mutta kala oli jo väsynyt, joten kohta Sauli pääsi yrittämään uudestaan. Tällä kertaa puukko lävisti kalan ja kala kävi jo rantakivellä, mutta harmiksemme pomppasi takaisin. Saulilla oli ilmeisesti kääntynyt koukkaamisen aikana puukko väärin päin ja se ilmeisesti teki aika pahaa jälkeä kalalle. No kala veti kuitenki vielä hirmuisen syöksyn ja silloin kuului "NAPS" ja siima lensi komeassa kaaressa syliini. Samalla otin ysijalkaisen oikeaan käteeni ja viskasin sen lähempää pusikkoon kuin Parviaisen Aki. No fiilikset oli tietysti tosi matalla, koska se olisi ollut minun ensimmäinen Kuusinkijoen taimen ja se olisi ollut aivan varmasti rannalla, jos vain olisi ollut nostokoukku mukana.