Eräänä vuonna vietin aurinkoista kesäkuun iltapäivää kotosalla (vanhempien luona). Hyvä kalastusreissun etappi, voisi joku sanoa, sillä koti sijaitsee noin kilometrin päässä Kuusinkijoen Kiukaankorvasta.

Äiti valmisti apetta nälkäisten miesten suita varten ja tuumasi, että ruoka on valmista noin tunnin päästä. Kun mitään tekemistä ei ollut, otin virvelin ja pikkuveljeni Villen kavereineen ja lähdin käymään pikkureissulla Kiukaankorvalla.

Päästyäni Kiukaankorvalle päätin valita viehepakista sinisen LGH:n siiman nokkaan. Onneksi tuli "reiskat" matkaan, ajattelin, sillä aurinko tosiaankin paistoi täydeltä terältä. Ville kavereineen hävisi Kiukaankorvan rinteille, kalastusintoa ei heillä ollut.

Aikani heiteltyä pääsin Korvan kapeikon alapuolelle, alempana näkyi perhomies kalastelevan ottipaikalla. Harmittelin huonoa tuuriani heitellessäni kapeikossa, olisihan ollut parempi päästä "neitseellisille" vesille. Muutaman heiton jälkeen kävi uistimen vieressä mosahdus. "Nyt on iso kala kiinni", huusin pojille, jotka näyttivät olevan saaressa. En ollut uskoa tuuriani, ennen ruokailua lähteä nyt ajankuluksi heittelemään.