(Lähde: Kesämatkailun erikoisnumero 2004 - Koillismaan Uutiset)

Kitkajoen yläosa / Kitkajoen alaosa

Maamme rajojen sisäpuolella virtailevia lohijokiamme lukuunottamatta, ei ehkä mikään muu nimi saa kalamiehen katsetta harhailemaan ja ääntä värähtelemään , kuin ääneen lausuttu Kitkajoki.

Kitkajoki on säästynyt kokolailla ihmiskäden muokkaus innolta, yläjuoksun muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Oulangan Kansallispuiston rajojen sisäpuolella virta myös säilyy koskemattomana tulevillekin sukupolville.

Näin Kitkajärvestä alkunsa saava, aluksi maalaismaiseman läpi virtaava ja tämän jälkeen koskemattomaan erämaahan komeiden kalliopahtojen väliin syöksyvä ja lopulta Oulankajokeen yhtyvä Kitkajoki elää rauhassa omaa elämäänsä.

Kitkajoki on kokonaisuutena yksi Suomen kauneimmista kalapaikoista. Joen varrella on monta näkemisen arvoista kohdetta. Yksi suosituimmista, ellei peräti suosituin vaellusreitti, Karhunkierros, kulkee keskivaiheillaan pitkin Kitkajoen rantoja.

Kitkajoki kalapaikkana on vähintäinkin haastava. Suomessa on varmasti satoja, ellei tuhansia, kalapaikkoja, joista taimenen siimansa päähän saa paljon varmemmin. Vuosittain joen äärelle saapuu aina uusia kulkijoita ja koukkuun ei välttämättä jääkään se kuuluisa taimen, vaan kulkija itse.

Joten, arvoisa lukija, Kitkajoella sinua voi kalastuselämysten lomassa odottaa ankara "tuomio". Historia tuntee jo useita "elinkautisia", jotka joutuvat hakeutumaan Kitkajoen rannoille vuosi vuoden jälkeen. Yhtä varmaa kuin se, että taimen nousee Jyrävän suvantoon, on myös se, että näitä tuomittuja tulee joka vuosi lisää. Sinua on varoitettu.

 

KITKAJOEN YLÄ-OSA KITKAJÄRVELTÄ JYRÄVÄLLE

Kitkajoki on jaettu kahteen osaan. Kansan keskuudessa puhutaan ylä- ja alaosasta. Tälle kahtia jaolle on syynsä, sillä joki meneen "poikki" viimeistään kuuluisan putouksen, Jyrävän, kymmenisen metriä korkean könkään kohdalla. Kitkajoen yläosalla tarkoitetaan tätä reilun 20 km:n mittaista jokiosuutta Kitkajärveltä Jyrävälle.

Paana- ja Pääjärven kuuluisat suurtaimenet nousevat Venäjän puolelta Kitkajokeen lisääntymään. Jyrävä on näille kaloille ylipääsemätön este. Vaikka Kitkajoen yläosan kalasto on lajivalikoimaltaan samanlainen kuin Jyrävän alapuolinen, niin käyttäytymisessä on varsinkin kalamiesten näkövinkkelistä katsottuna pieniä, mutta merkittäviä eroja.

Kitkajoen yläosan kaloista on ehkä kuuluisin se "kitkanviisas". Tämä eväniekkahan on tietenkin muikku, joka on niin viisas, ettei mahdollisuuksistaan ja vapaasta reitistään huolimatta koskaan ui Venäjälle, vaan pysyttelee visusti Suomen puolella.

Urheilukalastajaa ei muikut kuitenkaan juurikaan kiinnosta. Heille tärkeämpiä ja tavoitellumpia kalalajeja Kitkajoen yläosalla ovat taimen, harjus, hauki ja ahven. Myös ajoittain siikaaon virroissa runsaastikin. Taimensaaliita pyritään varmistamaan pyyntikokoisten kalojen istutuksilla. Kitkajoen lukuisista kalapaikoista olemme valinneet esiteltäväksi pari-kolme mielenkiintoisinta, joista enemmän seuraavaksi.

Kiveskoski

Kiveskoski on Kitkajoen ensimmäinen virtapaikka. Kiveskoskelle löytää lyhyemmänkin suunnistuskoulun läpikäynyt, sillä kyseisen koskipaikan ylitse kulkee Kuusamo-Kemijärvi tie. Rahvaanomaisesti sanottu vitostie, joka ylittää Kiveskosken aika tarkalleen puolenvälin kohdalta. Autoille on paikoitusalueet sillan molemmin puolin.

Kiveskoski saa alkunsa suoraan Kitkajärvestä ja noin kilometrin verran alempana se laskee vetensä Keltinkijärveen. Kyseessä on siis yksittäinen koskialue kahden järvialtaan välissä. Tämä tuo normaaliin jokikalastoon merkittäviä lisäyksiä, sillä alue on tunnettu isojen siikojen vierailuista virrassa.

Toisinaan jopa useampikiloiset (2-3kg) siiat valtaavat varsinkin kosken hidasvirtaisen niska-alueen niin, että hiukan osaamattomampikin kalastaja saa heittää vanhan siikaennätyksensä romukoppaan. Yleisin siian koko on kuitenkin puolen- ja yhden kilon välillä.

Siikaa tavoittelevien vieheitä ovat pienet perhot ja uistimet. Uistimista ihan perinteiset, yleensä ahvenen pyynnissä totutut, lippauistimet tuovat tulosta kyllä. Myös pienet vaaput, maksimissaan 3cm pitkät, toimivat siikojen pään menoksi myös.

Siikoja ei kannata pyytää, jollei niitä virrassa ole. Tämän tarkistaminen on helppoa, seuraamalla vain virran kulkua ja mikäli kosken niska-alue täyttyy kalojen tuikkirenkaista, niin voi olla lähes varma, että jälkien jättäjät ovat siikoja. Näin erityisesti, jos almanakan sivut näyttävät Juhannuskesän tienoita.

Muutoin koski on helposti kalastettavissa, eikä esimerkiksi kahluuvarusteita välttämättä tarvitse lainkaan. Sillan yläpuolella virta hieman kiihtyy, rauhoittuakseen taas hieman sillan alapuolelle ehdittyään. Tällä alueella asustelevat sitten harjukset. Harjukselle maistuu samanlaiset eväät kuin siioille, eli pienet perhot ja uistimet.

Joen pohjoisrannalta löytyvän kodan alapuolelta virta taas kiihdyttää kohti oikealle kaartavaa mutkaa, jonka jälkeen joki pikkuhiljaa rauhoittuu, laajentuen lopuksi Keltinkijärveksi.

Harjukset asustelevat koskessa hieman vilkkaampia virtoja kuin esimerkiksi siiat. Kiveskoski on kuitenkin kauttaaltaan lähes nivamaista virtaa, jossa valkoisenaan kuohuvaa koskea ei esiinny lainkaan. Koko matkaltaan virtaa värittävät isot kivet ja pohjanmuotoja syvät kuopat. Näiden läheisyydessä viihtyvät myös taimenet.

Taimenten ruokavalioon kuuluvat pienet kalat ja osittain myös hyönteiset. Näin viehevalikoimaan taimenta tavoitteleville kuuluukin erilaiset vaaput, metalliset ns. "lusikka"-uistimet ja perhot. Pääsääntöisesti taimenvieheet ovat pykälän tai kaksi isompia kuin harjuksille/siioille tarjottavat.

Kiveskosken alueelta löytyy kota ja kaksi laavua tulipaikkoineen. Yhdistettynä helppo saavutettavuus, rannoilta löytyvät palvelut ja itse kosken helppo kalastettavuus on Kiveskoskea suositeltava varsinkin perheiden kalastus- ja päivä retkikohteeksi. Pienempien kalastajien alkujen liikuskelu rannoilla on vaivatonta ja helppoa.

Käylänkoski

Kitkajoki seikkailee muutaman kilometrin erilaisten järvialueiden lävitse puristuen Sallantien varresta löytyvän Käylän kylän kohdalla kuohuvaksi koskeksi. Edellä esitellyn Kiveskosken ja Käylänkosken väliin jaa pari virtapaikkaa ja nivaa, mutta muutoin Käylänkoski on alavirtaan kuljettaessa Kitkajoen toinen virallinen koski.

Käylänkoski löytyy myös yhtä helposti kuin Kiveskoski, sillä tämän kohteen ylitse voi myös ajaa autolla. Paikanpäälle löytää seurailemalla Käylään ohjailevaa viitoitusta.

Itse koski virtailee Käylän kylän välittömässä läheisyydessä, joten kylän palvelut ovat kohteessa vierailevien käytössä. Kosken etelärantaa hallinnoi Käylän kalanviljelylaitos, jonka uumenissa on tallessa mm. Kuusinki-, Kitka- ja Oulankajoen kalojen geeniperimä ja istutettavat kalanpoikaset.

Käylänkoski on jo hieman haastavampi kalastuskohde kuin edellä mainittu Kiveskoski. Koski alittaa Sallantien kahdessa uomassa. Selkeitä ottipaikkoja valkoisenaan kuohuvassa pääuomassa on varsinkin aloittelevan kalastajan hieman hankala löytää.

Varmoja paikkoja, joissa vieheitä kannattaa uitella, on kosken niska ja toisaalta kosken loppuliuku suvantoon. Sillan aluset kannattaa myös kalastella tarkkaan. Itse kuohuvaan koskeen ei kannattane kalastusaikaa tuhlailla, mutta tarkkaan katsellessa huomaa, että aivan rantojen tuntumaan jää syviä kuoppia ja kosteita, joista kaloja voi osaava kalastaja löytää.

Pienempi (sivu)uoma on Käylänkoskella varsinkin harjusten suosiossa. Uomat yhtyvät hieman sillan alapuolella. Joen etelärannalla on heittolaituri, joka palvelee niin liikuntarajoitteisia kuin myös perheen pienempiä. Käylänkoskella on myös laavu ja tulipaikka.

Saarikoski

Saarikoski on ehkä Kitkajoen yläosan merkittävin yksittäinen koskiosuus. Pituutta koskella on vajaan kilometrin. Saarikoskelle kulku tapahtuu joko pohjoisrannalle Riekamontien taikka sitten Juumantien kautta etelärannalle. Saarikosken etelärannalla on laavu ja tulipaikka, joten Juumantieltä haarautuvaa opastettua reittiä voi täten suositella.

Itse koski on erittäin moni ilmeinen. Alkaen todella herkullisesta niska-alueesta, joka on kuin kaikista taimenen kalastuksen oppikirjoista. Se on pitkä ja syvä, kiihdyttäen sitten vauhtinsa itse koskeksi.

Nimensä mukaisesti virta haarautuu itse koskessa muutaman saaren halkaisemaksi virraksi. Alkutaipaleelta löytyvien valkoisten kuohujen jälkeen joen pohja muuttuu somerikko/hiekkapohjaiseksi virraksi.

Saarikoski on varsinkin perhokalastajien ja perhoilla kalastavien unelmapaikka. Varsinkin harjusta on alueella todella paljon. Taimenen siiman päähän tavoittaminen ei sekään ole Saarikosken alueella mikään jymy-uutinen. Myös Saarikoskea hoidetaan pyyntikokoisten taimenten tuki-istutuksin.

Saarikosken laavu ja tulipaikka on noin 500m itse kosken viimeisistä väreistä alavirtaan. Laavun kohdalla joki virtaa tyynipintaisena ja syvänä. Varsinkaan uistimella kalastavan ei kannata jättää tätäkkään aluetta koluamatta. Monet on ne taimenet, jotka on napattu laavun rannasta, ikään kuin vahingossa, kahvin keiton lomassa!

Kitkajoen yläosalla on monia muitakin käymisen arvoisia kohteita. Näihin voi tutustua tarkemmin esimerkiksi alueen yrittäjiltä ja Matkailutoimistosta löytyvän esitteen avulla. Muun muassa Juumasta löytyvien riippusilloin varustettujen Niska- ja Myllykosken vedet kuuluvat Kitkajoen yläosan lupa-alueeseen. Kitkajoen yläosalla tarvitaan viehekalastukseen Virrankylän kalastuskunnan viehelupa sekä täysi-ikäisellä täytyy olla Valtion Kalastuksenhoitomaksu suoritettuna.

 

KITKAJOEN ALAOSA

Kitkajoen alaosaa ja sen kalastusta hallinnoi haaveet saada siiman päähän se oikea "paanajärveläinen". Eli Venäjän puolelta nouseva väkivahva taimen, joka vaeltaa jokeen lisääntymisaikeissa. Itse taimenet tulevat kuitenkin Pääjärvestä saakka ja ovat noustessaan elämänsä kunnossa ja yleensä myös vähintäinkin 2kgg:n painoisia.

Nämä kutemaan nousevat kalat eivät ole mitään helppoja pyydystettäviä, sillä vastoin lajiserkkujensa toimia, ne eivät syö vaelluksensa aikana mitään. Sitä, että miksi ne ottavat silloin tällöin vieheisiin, ei tiedä kukaan. Taimenet käyttäytyvät Kitkajoella siis hyvin paljon samalla tavalla kuin esimerkiksi pohjoisten lohijokiemme lohet.

Taimenen saaminen siiman päähän ja vielä onnellisesti rannalla on monen asian onnellinen yhteensattuma. Tietenkin on tiedossa alueita, joissa tämän tapahtuman sattuminen on todennäköisempää ja näitä esittelemme tässä.

Jyrävältä Oulangalle

Aallokkokoski on Kitkajoessa rauhoitettu kalastukselta kokonaisuudessaan, tämän yli kilometrin mittaisen, valkoisenaan kuohuvan kosken ihailuun täytyy siis tyytyä rantatöyräältä. Lähes heti Aallokkokosken jälkeen Kitkajoki puristuu kallioseinämien väliin ja tipahtaa komeana putouksena lähes kymmenen metrin matkan. Olemme siis Jyrävällä.

Jos on itse Kitkajoki legendaarinen, niin on joen legendaarisin kalapaikka eittämättä Jyrävänsuvanto. Heti könkään alapuolella on noin 30 metrin rauhoitusalue, mutta tämän jälkeen onkin kalamiehellä edessään kalastusalue, joka ei jätä ketään kylmäksi.

Jyrävänsuvanto on virtaukseltaan nimestään huolimatta jotakuinkin nivan luokkaa. Virta kaartuu suvannon loppupäässä ylävirrasta katsottuna vasemmalle, puristuen toistakymmentä vuotta sitten sortuneen kalliopahdan entisestään kutistamaan niska-alueeseen.

Koko suvannon alue on potentiaalista taimenen ottipaikkaa. Se suurtaimen voi olla missä vain. Ja jollei taimenista ole havaintoja, niin sitten harjukset, siiat ja hauet ovat paikalla kyllä.

Ja paikalla on kyllä myös kalamiehet. Jyrävä on koko Kitkajoen ruuhkaisin kalastuspaikka. Varsinkin joen pohjoisrannalla saattaa joutua odottamaan vuoroaan tunteja. Jyrävällä kalastetaankin poikkeuksetta jonottaen, niin sanottuja "herrasmies-sääntöjä" noudattaen. Monille tälläinen käyttäytyminen on tuttua esim. Pohjoisen lohijoilta (Teno, Näätämö jne.).

Jos on pohjoisrannalla kalastusvuorot tiukassa, niin etelärannalla (Siilasmajan puoli) on tilanne hieman helpompi. Suvannon muodosta johtuen etelärantaa kalastetaan tavallaan kahdessa eri osassa. Yläosalla kalastetaan noin 50m:n pätkää rauhoitusalueelta alavirtaan ja sitten itse suvannon niskaa Siilasmajan alavirran puolella.

Taimen noustuaan Jyrävälle saakka, huomaa pian, että enää ei ylöspäin olekaan kalalla asiaa. Jyrävä on taimenille ylitsepääsemätön paikka. Jos ei ole kalaonni myötä, niin täällä voi kuitenkin nähdä taimenen, kun ne hyppäävät kohti korkeuksia Jyrävän kuohuja uhmaten. Taimenet ovat kovinkin matkailija ystävällisiä, sillä hyppynäytökset osuvat aina "virka-aikaan", eli hyppäävän taimenen näkee könkäässä varmimmin iltapäivän tunteina.

Harrisuvanto

Jyrävän ja Harrisuvannon väliin jää monta hyvää paikkaa, muun muassa Heinäniemi, Kalliosaari ja Vattumutka. Lisäksi väliin jää pari rauhoitusaluetta, joissa kalastus on kielletty eli vaatiin hieman tarkkaavaisuutta siellä liikuttaessa.

Harrisuvanto on koko Kitkajoen alaosan ainoa suvanto, suvanto sanan varsinaisessa merkityksessä. Itse suvanto on noin kilometrin mittainen ja syvä. Harrisuvannon puolivälissä joen ylittää riippusilta. Alueen luonne paljastuu parhaiten elokuussa, jolloin illan hämärtyessä voi omin silmin ja korvin kokea, miksi Harrisuvanto on niin suosittu kalastuskohde.

Syvä ja osin kokonaan virtaamaton suvanto on kaikkien Kitkajokeen nousevien taimenten pysähdyspaikka. Toiset jatkavat matkaa ylöspäin, mutta osa myös jää suvantoon kutua odottelemaan.

Varmoja paikkoja kalojen löytymiseen on suvannon yläpäässä, kosken alla. Siellä taimenet pysähtyvät ennen matkan jatkumista ylävirtaan. Tämän tosin tietävät kaikki kalamiehet ja paikka on varsinkin heinä-/elokuussa todella ruuhkainen ja vuoroaan joutuu odottelemaan varmasti.

Itse suvanto-osuus on enemmän uistinkalastajan heiniä, sillä heikon tai kokonaan virtaamaton vesi on perhokalastajalle todellinen haaste.

Harrisuvannon niskalla tarkoitetaan alueen kohtaa, jossa virta aloittaa jälleen kiihtymisen ja loppujen lopuksi puristuu kahden ikään kuin niemenkärjen välistä jälleen kuohuvaksi virraksi.

Tähän niskalle pysähtyvät poikkeuksetta kaikki alavirran suunnasta nousevat kalat. Takana kaloilla on kilometritolokulla nopeaa virtaa. Monesti kalamiehet tarkistavat tilanteen sihtaamalla jokeen, sen vaaleaa hiekkapohjaa vasten, että onko kaloja paikalla. Useasti on.

Harrisuvannon jälkeen joki tekee muutaman jyrkän mutkan, joihin muodostuu mielenkiintoiset pyörteet jokaiseen. Nämä ennen rauhoitusaluetta noin kilometrin matkalle sattuvat mutkat kannattaa kalastaa tarkasti.

Harrisuvantoon helpoin kulku on Elijärventien kautta, auton jätettäessä parkkiin ns. Vattumutkan parkkipaikalle. Jalkapatikointia alueelle kertyy suuntaansa noin 2 kilometriä. Toisaalta Pieni Karhunkierros kulkee Harrisuvannon kautta (riippusilta), jolloin kävellen matkan voi taittaa myös Juumasta käsin.

Päähkänäkallio

Harrisuvannon jälkeen joki palaa taas "normaaliin" päiväjärjestykseen eli kovaan virtaan ja valkoisiin kuohuihin. Päähkänäkallion kohdalla, noin 3-4km Harrisuvannosta alavirtaan, joki aloittaa rauhoittumisen ja muuntumisen todelliseksi erämaajoeksi.

Päähkänäkalliolle pääsee helpoiten Riekamontieltä (Juuma-Käylä tie) seuraamalla selkeitä opasteita. Opasteet jatkuvat paikoitusalueelta jokivarteen vievälle polulle.

Kävelymatkaa autolta kalapaikoille on vaivaiset kilometri. Harmi vain, että tuolle kilometrin polulle mahtuu yksi Kuusamon rankimmista nousuista. Polku nimittäin kulkee Päähkänkallion vierustaa jokivarteen ja korkeuseroa jokirannasta mäen päälle tulee semmoiset 70-80 metriä.

Hiki rinteessä tulee aivan varmasti, jopa alas päin mentäessä, saatikka takaisin ylös kavuttaessa. Rinne on erityisen hankala tyhjin repuin takaisin kuljettaessa, kun taas kuulemma kapuaminen ei tunnu miltään, jos repun pohjalla makoilee viiden kilon taimen.

Päähkänällä joki siis hieman rauhoittuu. Joki mutkittelee sora- ja hiekkapohjaisena eteenpäin muodostaen herkullisia ulko- ja sisäkaarteita lähes loputtomiin. Syvemmän virran kohdat on helppo paikantaa vaaleaa sora-/hiekkapohjaa vasten. Näissä kuopissa ne kalatkin sitten ovat.

Päähkänän tienoot ovat erinomaisia harjuksenkalastus alueita. Samoin siikoja saadaan Juhannuksen tienoilla jonkin verran. Taimenen kalastusta ei kannata unohtaa Päähkänällä missään tapauksessa, sillä täytyy aina muistaa, että tämän paikan ne Harrisuvannon ja Jyrävänkin kalat joutuvat matkallaan ohittamaan.

Päähkänällä Karhunkierroksen vaellusreitti saapuu Oulangalta ensimmäistä kertaa Kitkajokivarteen. Alueella on siis paljon kulkijoita, mutta myös tästä syystä lukuisa laavu ja tulipaikka verkosto. Kalamiehiäkin Päähkänän tienoilla liikkuu, mutta alue on niin laaja, että harvoin joutuu vuoroaan jonottamaan. Rauhaisan kalastuspaikan löytää pienellä viitseliäisyydellä varmasti.

Päähkänän jälkeen maisemat Kitkajoen varrella hieman avartuvat ja joki jatkaa matkaansa kohti Oulankajokea. Suoraan joesta nousevat pystysuorat kallioseinämät jäävät taakse ja joen rantoja koristavat niityt ja hiekkaiset rantapenkereet. Kalastettavaa vettä riittää vielä kilometritolokulla alavirtaan.

Vieheistä ja välineistä

Uistinkalastajan ei tarvitse Kitkajoen kalastukseen varata kuin yksi toimiva setti. Avokela ja suhteellisen jäntevä noin kahden ja puolen metrin vapa riittää. Siima saa olla vähintäin 0.30mm vahvaa ja vetolujuuden ollessa näin semmoiset 8-9kg.

Kitkajoen yläosalla pärjää toki hieman keveimmilläkin välineillä, saaliskalojen ollessa todennäköisesti pykälän pienempiä kuin alaosalla. Ainakin taimenten suhteen. Harjusten ja siikojen kalastukseen voi varata erikseen UL (Ultra Light) eli "ultrakevyen" setin.

Kitkajoen taimenten kalastuksessa on aina suosittu paikallisen uistintehtaan ja toisaalta paikkakunnalta löytyvien yksittäisten viehevalmistajien tuotteita. Erilaiset puukalat eli vaaput toimivat kalojen päänmenoksi kyllä. Kokoa vaapuilla saa olla tuommoiset 5-10cm, väritysten vaihdellessa kovinkin maanläheisistä aina räikeisiin "tekno" väreihin.

Räsäset ja professorit metallisten lätkien osalta puoltavat paikkaansa myös näissä karkeloissa. Eikä kannata unohtaa myöskään lippaa eli aivan tuiki tavallisia, yleensä ahvenen pyynnissä käytettyjä vinhasti pyöriviä vieheitä.

Perhokalastajat ovat hieman vaikeamman tilanteen edessä, sillä Kitkajoen kaksijakoisuus tuottaa pään vaivaa sopivimpien välineiden valikoimiseksi. Yläosalla pärjää loistavasti aftm 5-6 luokan välineillä, kun taas alaosalla saa vavassa olla voimaa aina aftm 8-9 asti. Tietenkin äkkiä laskettuna keskiarvo olisi seitsemän. Harjusten ja siikojen narraamiseen 3-4 luokka on aivan passeli. Eli matkaan tarvitaan siis vähintäinkin 2 vapa/kela/siima-yhdistelmää.

Perhosiimoista suositeltavimmat ovat mallia kelluva taikka hitaasti uppoava intermediate. Perukkeita painottamalla taikka valmiita uppoavia perukkeita käyttämällä päästään sitten haluttuun kalastussyvyyteen.

Perhot ja niiden valikoima on niin laaja, että niiden käsittelemiseen ei yksinkertaisesti lehtemme sivut riitä millään. Huomioitavaa kuitenkin Kitkajoen alaosalla on, että muualla opitut taimenen kalastustaidot voi heittää romukoppaan jo tulomatkalla. Taimen käyttäytyy kovinkin "lohimaisesti" eikä syö kutuvaelluksen aikana mitään.

Jos pitäisi yksi perhomalli valita, jolla Kitkajoen taimenia pitäisi rannalle tuleman, niin se olisi sitten jonkin sortin peurankarvapäinen muddleri, taikka simppujäljitelmä. Muutoin Kitkajoen ottiperhot muistuttavat hyvinkin paljon lohiperhoja ja näiden (oravan)karvasiipisiä muunnoksia. Ja mikäli perhon värivalinnat tuottavat ongelmia, niin viisainta on aloittaa aina mustalla. Tietenkin punaisen ja vihreän sävyt kelpaavat kyllä.

Lisätietoja Kitkajoen kalastuksesta internetissä www.koillismaa.fi/siilasmajankilta.

Lisäksi Matkailutoimista ja Kuusamon yrittäjiltä saatavat Kitkajokea käsittelevät esitteet ja kartat.

(Lähde: Kesämatkailun erikoisnumero 2004 - Koillismaan Uutiset)

Takaisin